Vaikka toisinkin väitetään, Deadlinet ovat oikeastaan hyvästä. Sen jälkeen kun päätimme tästä sapattivapaasta, asioita on ruvennut tapahtumaan hämmentävällä tahdilla. Koti on myyty, keskenjäänyt remontti lähes viimeistelty, matkasuunnitelmat hiotuvat, ensimmäiset matkaliput on varattu, passit lähtivät tänään Saksaan Tadjikistanin viisumia varten....Kissojen hoitopaikka, kodin irtaimiston säilytys, pankkiasiat sijoituksineen ja valtakirjoineen, viranomaiset, ystävät ja sukulaiset, matkatavarat, vakuutukset, rokotukset..Kaikki tämä muutamassa viikossa. Välillä tuntuu että tämähän käy työstä, mutta ainakin päämäärä on hyvä.
Suunnitelma: Lähtö 17 kesäkuuta Dushanbehen. Tadjikistanissa etsimme lumimiehen, opimme venäjän kielen ja vietämmä pari viikkoa jurtassa, sopivassa välissä käymme tutustumassa Uzbekistanin puolella Samarkandin ihmeisiin ja jatkamme sitten kohti Intiaa. Tämä tapahtuu valitettavasti lentäen (yritämme mahdollisuuksien mukaan käyttää slow travel-metodeja) sillä väliisä ovat rauhattomat Afganistan ja Pakistanin Kashmir. Tashkentista pääsee lentämään suoraan Armitsariin, josta voimme jatkaa pitkin pohjois-Intiaa kohti Nepalia, jossa sadekausi loppuu sopivasti syyskuussa. Silloin on paras aika suunnata vuorille, ajatuksena on kiertää Annapurna trek noin neljässä viikossa. Vuorilta onkin sitten mukava valua intian valtameren rantaan ja jatkaa hiljalleen kohti Singaporea, josta voimme matkata rahtilaivalla joko Australiaan ja Uuteen Seelantiin tai mahdollisesti suoraan Etelä-Amerikkaan. Siitä eteenpäin kaikki onkin vielä hämärän peitossa. Emme missään tapauksessa halua sitoutua tähän suunnitelmaan liian tiukasti, tärkeintä on löytää mukavat reitit ja paikat ja elää hetkessä. Pidätämme siis kaikki oikeudet muutoksiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti