Khorog, Tadjikistan

Khorog, gorno-badakhstanin eli pamirin paakaupunki. 30 000 asukasta, korkeus merenpinnasta 2100 metria. Tanne paastaksemme istuimme 16 tuntia Pajeron kyydissa huonoimmalla tien tapaisella, mita olen koskaan nahnyt. Mutta jos pamir ottaa, niin kylla se antaakin. maisemat ovat upeita, ilma kirkas ja mukavan viilea. ihmiset ovat vieraanvaraisia ja ystavallisia. Tallaista toisen ihmisen huomioon ottamista emme ole muualla kokeneet. Tie tanne kulki pitkin afganistanin rajaa, saatoimme rajajoen yli katsella 100 metrin paassa arkiaskareissaan puuhailevia kylalaisia. Tadjikistanin puoleisten maisemien katselemiseen jeepissamme olisikin pitanyt olla lasikatto, niin jylhat ovat maisemat.

Khorogiin saavuttuamme olemme laiskotelleet, sosiaaliseeranneet muitten matkalaisten ja paikallisten kanssa, kayneet pienilla kavelyretkilla, osallistuneet Rauhan paivan viettoon, nahneet presidentin ja etsineet Ranskalaiseen toimintaleffaan kuvauspaikkoja ja majoituspaikkoja Ranskalaisen Louisin kanssa. Elama on melkein liiankin helppoa, kun meita kuljetetaan paikasta ja seikkailusta toiseen. Ei tarvitse kuin nyokytella, ja taas mennaan.

Huomenna lahdemme luultavasti irlantilaisen Isolden kanssa vuokratulla Jeepilla Murgabin kaupunkia Pamirin itapuolella. Matkalla tie nousee yli 4500 metriin, joten edessa n taas melkoinen retki. Vuoristossa ei netti toimi, joten olemme taas viikon-kaksi offline.

Lumimiehen etsinta on edistynyt hyvin, olemme selvastikin oikeilla jaljilla. Paikalliset eivat naura, kun kysymme lumimiehesta, heille Ghyl on taytta totta, ja tarinoita riittaa.