Toinen aamu Dushanbessa, kaupungin nimikin tarkoittaa maanantaita. On kuumaa ja puolipilvistä, joku lintu visertää. Laitamme aamupalaksi naanleipää, munia, jugurttia ja kahvia (myös Rigan hotelista pöllitty hillonappi). On ihmeen rauhalista vaikka asumme aivan pääkadun varrella, autojen töötötystä eikä pakokaasua ole nimeksikään. Tuli siis taas nukuttua myöhään reippaista aikomuksista huolimatta.

Kaupunki on aivan ällistyttävä, on kuin versaillesia olisi monistettu ja levitetty se ympäri kaupunkia. Valtavia koristerakenuksia, puistoja ja paviljonkeja - patsaista, suihkulähteistä ja muistomerkeistä puhumattakaan. Kadut ovat valtavan leveitä ja molemmin puolin kulkee vielä koristelaatoista tehdyt kävelybulevardit, kaikki suurten lehtipuiden varjostamia. Tai siis pari katua, muut vaikuttavat olevan kuoppaisia pikkuteitä. Illalla ihmiset kokoontuivat puistoihin katselemaan auringonlaskua lumihuippujen taakse - nuoriso porukoina ja mummot pikkulasten kanssa.
Matkalle valmistautuessa mietin miten varautua vaatetuksen puolesta - onko vallalla islamilainen kaiken peittävä vai venäläistyylinen kaiken paljastava muoti? No, on molempia. Perinteiset rouvashenkilöt käyttävät pitkiä ja värikkäitä kaapumekkoja ja niiden alla näyttää olevan housut samasta kankaasta, päässä huivi - värikkäitä ilmestyksiä ja kookkaitakin usein. Muuten näkee aivan kaikkea, mekkoja, T-paita ja farkut, jakkupukuja ja miehillä suorat huosut ja paita.

Tänään siirrymme rohkein mielin byrokratian pariin, maahan tullessa on rekisteröidyttävä kolmen vuorokauden kuluessa. LP (Lonely Planet-matkaopas) neuvoo että kannattaa suosiolla sietää kamalaa hotellia jos se tekee tämän manöverin puolestasi - se ei ole tehty helpoksi. Katsotaanpa kuinka meidän käy.