Monsuuni Dharamkotissa

Sateenjälkeen aurinko paistaa, vihdoin! Olemme monsuuniaallon keskellä, itse kyllä turvassa mutta ihmetellen 24h kaatosadetta ja uutisia tulvista ja maanvyörymistä Intiassa, Pakistanissa ja Kiinassa. Sateeseen itseasiassa tottuu, villakerrasto lämmittää märkänäkin ja shakkitulokseni ovat parantuneet viikossa huikeasti. Mutta kyllä jatkuva sade myös passivoi, inhottavaa olla likomärkänä kaupungilla ja haista märälle koiralle. Kyllä vaateet kuitenkin päällä kuivuvat, mutta pyykkiä ei voi pestä, se ei kuivuisi. Onneksi huoneemme on hyvin tuulettuvalla paikalla, avaamme ovet ja ikkunat kun pilveä ei ole syöksymässä sisään. On mukavaa katsella majatalon parvekkeelta pilvien lipumista alhaalla laaksossa, nousemista ja sitten – pian ikkunat ja ovet kiinni ettei se tule kokonaan sisälle! Ja maisema, äänet ja ihan kaikki on kadonnut valkoiseen utuun. Lämmitämme huonetta myös jättämällä telkkarin päälle, ettei kaikki olisi niin kylmän nahkeaa - Sarmaratkaisu!
Eilen näimme ensimmäistä kertaa Mc Leodin maiseman, komeat kiviset huiput lymyävät heti näiden vihreinä ja metsäisinä kumpuilevien kukkuloiden takana (jotka luulimme olevan ”the maisema”)! Jake lähti heti aamulla sinne repussa keksejä ja kamera. Houkuttelevia polkuja riittää lähelle ja vaikka Kiinaan saakka. Maisemat ovat upeita silloin kun jotain pilvien seasta näkyy, täällä on todella ihanaa ja jotenkin elvyttävää kaiken kuivuuden ja kuumuuden jälkeen, lieneekö mitään ihanampaa kuin naavainen kuusimetsä metsäsuomalaiselle?! Logitietoina voin mainita että lähin kartalta loytyvä kaupuni on piskuinen 9 km päässä oleva Dharamsala, korkeus 2060m ja lämpötila +19-23C, suhteellinen kosteus 99-100%.

Ihanaiset joogatuntini jatkuvat aamuisin klo 6.30-10.00 Ruotsalaisen Åsan johdolla, hän on kuin "Tinan keittiön" Tinan, ruotsissakin on suloisia ja päteviä naisia! Opetus on pehmoa perus Iyengarjoogaan verrattuna, enemmänkin Donna Farhin linjaa mutta voimakkaita juttuja kyllä tehdään – vain pidempän. Suosikki-ilmaisuja joita pidän suuressa arvossa ja joiden kautta olen oppinut paljon ovat allow, connect, receive – kun asento on rakennettu,keskitytään vastaanottamaan ja kokemaan.

Täällä olisi huimasti tehtävää, on paljon Tiibettiläisyys asioita – museoita, temppeleitä, kirjastoja, meditaatio ja muita kursseja, ruokaa jne.. kulttuuria. Dalai Laman läsnäolo sähköistää tunnelmaa ja huhuja että hän pitäisi julkisen puheen liikkuu jatkuvasti. Hymyisät tiibettiläismunkit ovat ihailtavia! Olisi myös paljon tarjontaa jooga-, meditaatio-, auyrveda- jne kursseista, erittäin kiinnostaviakin, mutta mitä Jake tekisi sillä aikaa? Kunnon perehtyminen zen meditaatioon tai ayrvedan salaisuuksiin vie viikkoja ja hänen kiinnostuksensa ei ole vieläkään herännyt.. No, tulen Intiaan uudelleen muissa merkeissä itsekseni, lähdemme Katmanduun keskiviikkona! Kokkauskurssille aion kyllä mennä, teen teille kaikille paneer tikka masalaa (kotijuustoa kermaisessa maustekastikkeessa) sitten! Ruoka täällä on ihan mieletöntä ja olemmekin nauttineet herkuttelusta vakavissaan viikkojen kestäneen kevyen vatsanväänteen hellitettyä ihmeyrttien avulla. On nautinnollista olla vähänväliä nälkäinen ja lukuisien hyvien ravintoloiden ja hedelmäkojujen äärellä, on mangojen aika!