Buenos Aires, argentiina

”Emme valitettavasti voi ottaa teitä tälle lennolle” lentokenttävirkailija huikkaa iloisesti, poronsarvipanta päässä heiluen ja silmät suurena. -----Äää--tota---Mitä?! Mutta kun meillä on liputkin?!----”Teillä ei ole lentoa pois Argentiinasta, joten maahantuloviranomaiset eivät ehkä ota teitä maahan.....mutta voimme järjestää teille liput esimerkiksi Montevideoon, ja perumme ne ensi viikolla, käykö niin? Voitte myös etsiä muita vaihtoehtoja jos haluatte.” Sydämeni lähtee taas lyömään muutaman missatun lyönnin jälkeen. No niin, näinhän tässä piti käydä. Lonely planet on tästä mahdollisuudesta varoitelleet monen muun maan kohdalla, muttei Argentiinan, joten emme tällä kertaa olleet varautuneet tilanteeseen. Olemme nyt Argentiinan kansallisen lentoyhtiön armoilla, joko ostamme 700 euron liput -joista toivottavasti saamme lupauksen mukaisesti rahat takaisin- tai etsimme puolessa tunnissa Aucklandin lentokentällä ensin netin ja sitten sivuston, josta pystyy ostamaan halvan lauttamatkan Uruguayhin. Kaivan siis nöyränä luottokortin esiin ja nyökkään, kirvelevän kallis lentomme on muuten vaarassa. Homma hoidetaan viidessä minuutissa, mastercard vinkaisee ja siirrymme baariin tilaamaan oluet, kädet vielä hiukan järkytyksestä täristen.

Lento kulkee etelänapamannerta hipoen. On talvipäiväntasaus (tai miksi sitä täällä pitäisikään kutsua?) ja päivä pisimmillään. Matkustamon ikkunaluukut suljetaan yöksi, yötön yö ei pääse häiritsemään yöuntamme. Vilkaisemme välillä luukun välistä, mutta jäistä mannermaata ei näy, harmi. Ohitamme matkalla päivämäärärajan ja saavumme kellon mielestä perille 4 tuntia ennen lähtöämme, vaikka lento kestää 11 tuntia. Pääsemme siis elämään saman päivän kahdesti. Kuten ehkä arvaatte, siitä on veronsa. Unirytmimme on seuraavat päivät täysin sekaisin. Nukahdamme kyllä hyvin illalla -nuokuttuamme ensin päivän silmät ristissä- mutta heräämme puoli kahdelta täysin virkeänä. Seuraavan kerran nukahdamme aamun sarastaessa ja vääntäydymme ylös sängystä kymmenen jälkeen syömään hostellimme aamupalapöydän jämiä. Kun Buenos Airesiin on samaan aikaan iskenyt kunnon helleaalto ja lämpötila käy välillä lähellä 40 astetta, olemme ensimmäiset päivät täysin kuutamolla, pönttö sekaisin, como locos.

Matkaamme on jäljellä puolisen vuotta ja tulemme siitä suurimman osan viettämään latinalaisessa Amerikassa. Olemme päättäneet viettää ensin kuukauden täällä Buenos Airesissa opetellen espanjan kielestä sen, mitä siitä tässä ajassa on opittavissa. Yhteinen kieli helpottaa tietenkin kommunikointia paikallisten kanssa ja edesauttaa kaikinpuolin miellyttävää matkustamista ja tuo varmasti rahallistakin etua -kieltä ymmärtämättömiltä gringoilta on aina helpompaa kyniä hiukan ylimääräistä. Ja niin---lomallahan pitää kokeilla jotain mitä muuten ei tee. Vakavasti puhuen: tarvitsemme kipeästi taukoa jatkuvasti silmissä vilistäviltä maisemilta. Emme ole lokakuun jälkeen viettäneet neljää yötä pidempään samassa majapaikassa. Jatkuva liikkeelläolo ja uusien virikkeiden vilske on kertakaikkiaan uskomattoman uuvuttavaa, joten pieni paikalleenasettuminen on nyt tarpeen.

Aatonaattoon mennessä olemme saaneet järjestettyä uuden arkemme peruslinjat:

1. arkipäivinä 4 tuntia tiukkaa espanjan opiskelua Alejandron opastuksella.

2. mukava ja hyvin varusteltu kaksio tangostaan kuuluisassa San Telmon kaupunginosassa.

3. Reilusti aikaa kulmakahviloissa notkumiseen, ohikulkijoiden ja katutangon silmäilyyn.

4. Jennyn lisäys edellisiin: Tangotunnit

Koti ja sohva, espanjaksi dubattu simpsonit telkkarissa, jääkaapissa vain omia ruokia, ikkunasta kantautuu tango. Nyt tuntuu että näinkin voisi elää....

¿Miten tulemme pärjäämään kuukauden ajan 12 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, espanjaa solkaten, tangoten ja helteessä hikoillen? Se jää nähtäväksi, mutta yksi on varma: kuukausi tulee oleman kovin erilainen kuin mikään tähänastisista elämässämme.