Viimeisiä päiviä Buenos Airesissa, niinpä kuukausi arjenleikkimistä on hurahtanut: Suurkaupunkiin hukkumista ja sitten se alkaakin hahmottumaan. Opiskelua, unia verbitaivutuksista. Joogan opettamista ja opiskelua. Vierailuja, ystäväpiiriäkin on syntynyt hieman. Oma keittiö ja tutut vihanneskauppiaat, jotka ehkä eniten ovat opettaneet minulle espanjaa. Tapahtumia ja baareja, valinnan vaikeutta ja löytämisen iloa. Metrossa pöllitty käsilaukku ja toinen läheltäpititilanne. Tukalia öitä kuumassa ja meluisassa asunnossa. Tangoa joka kulmalla, musiikkia leijuu ilmassa (tanssitaito ei merkittävästi ole kehittynyt, katsomistaito kylläkin). Ehkä tänne pian alkaisi kotiutumaan jos vielä jäisi. Elämä löytäisi rytminsä, vaikuttaa siltä että se tapahtuu lähes missä vain, nuhjuisiinkin kortteleihin tottuu.
Mutta retkikunta hajaantuu – jään etsimään kohtaloani pohjoisargentiinan pampoille ja Bolivian vuorille, Jarkko hakeutuu pikimmiten Karibialle ja hyppää kuunari Helenaan. Matkakertomus jatkuu!
Varovaisuutta siellä Bolivian vuorilla!
VastaaPoista