MITÄ UUTTA / WHAT'S NEW

13.5. HOME SWEET HOME. Molemmat matkalaiset ovat nyt turvallisesti (?) takaisin Suomessa, muutaman kokemuksen rikkaampana.


sunnuntai 22. elokuuta 2010

22.8.2010 KATHMANDU,NEPAL




Nepal, yksi maailman tunnetuimpia matkailukohteita ja syystäkin. Maa on tunnettu värikkäästä kulttuurista, ystävällisistä ihmisistä ja ennen kaikkea maailman korkeimmista vuoristosta. Matkasimme pari päivää sitten ensin yöbussilla Dharamsalasta Delhiin, ja edelleen lentäen tänne Kathmanduun. Olemme nyt päässeet matkailussa rytmiin, jossa kuuden tunnin odottelu lentokentällä on helppo nakki, eikä puolentoista tunnin viivästys lennossakaan aiheuta merkittävää ärsyyntymistä. Ensimmäinen huomio Nepalista Intiaan verrattuna on muutaman pykälän rauhallisempi tunnelma. Kukaan ei tunge naamalle huutamaan, eikä minuutin välein tarvitse olla vastaamassa kysymykseen ”first time in India? How many days?”. Myös suhteellisen kuiva ilma on helpotus Intian jälkeen. Pääsemme nyt tuulettamaan rinkkamme ja makuupussimme, jotka alkoivat jo kasvaa hometta. Emme myöskään olleet pystyneet pesemään pyykkiä pariin viikkoon. Pyykin kuivatus keskellä monsuunia? Onnea matkaan!
Olemme asettuneet hiukan keskustan ulkopuolella sijaitsevaan Boudhan luostari- ja Stupakeskittymään. Jennyn vanha kämppäkaveri Belem, joka opiskelee täällä Budhalaista filosofiaa, varasi meille huoneen erään budhalaisluostarin vierastalosta. Vierastalo itsessään on kaunis, uskomattoman puhdas ja länsimainen, palvelu kotoisaa ja ystävällistä. Ikkunasta avautuu näkymä luostarin pihalle. Kaikki tämä 6 dollaria yöltä. Ravintola ei valitettavasti ole auki: Kokki lähti keväällä meditoimaan, eikä ole palannut. Ei se mitään, ympäristössä on useita mukavia ravintoloita, jotka tosin kaikki menevät kiinni jo iltayhdeksältä, kuten koko lähiympäristö muutenkin. Äänimaisema ei lakkaa ällistyttämästä. Päivä alkaa aamuviideltä värikkäiden patarumpujen kutsuessa luostarin asukkaat aamurukoukseen. Hetken päästä mukaan tulevat neljämetriset torvet, joiden matala ääni jatkuukin sitten satunnaisina aaltoina pitkin päivää, antaen rytmin munkkien rukouksiin. Osansa äänimaisemaan antaa viereinen koulu, jossa 500 lasta lukee läksyjään, ääneen.

Päivän ohjelmassa on osallistuminen katukoirien sairaalan avajaisiin. Katsotaanpa minkälaiset bileet on tulossa! Elelemme nyt päivästä päivään, emme ole vielä tehneet suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Jossain vaiheessa, kun sadekausi hellittää, lähdemme joka tapauksessa Annapurnaa kiertämään.

PS. Voit katsoa Kathmandun (Durbarin aukio) katuelämää täällä:
https://www.humyo.com/FQffYjb/avoin/P1050128.MOV?a=EwrkcKbpMjw

2 kommenttia:

  1. Hei! Kiitti kauheasti näistä matkatarinoista ja kuvista...kiva olla lukien mukana reissullanne. Tää on tälläista työtuolimatkailua!
    Tytöille koetan selvittää että missapäin maailmaa te milloinkin olette, maantiedon opista tämä siis myöskin käy.
    Antoisaaa matkaa edelleenkin! T:Aikku, Patu, Marika ja Emilia

    VastaaPoista
  2. Vähän pelottaa että tuollainen matkailu on tarttuvaa ja epäilen olevani riskiryhmää. Oikeanlaisella remontin ja puutarhanhoidon annostelulla voin hillitä oireita nyt, mutta en tiedä kuinka pitkään. Mahtava meininki!

    VastaaPoista