Australia 19.11.

Halpalentojen vääristämässä maailmassa emme aina päädy sinne minne alunperin halusimme. Olemme oikeastaan matkalla uuteen-Seelantiin, mutta halvimmat lennot vievät Australian itärannikon kautta. Otamme siis lentoyhtiöiden hinnoittelupolitiikasta ilon irti ja päätämme viettää Kengurumaassa muutaman päivän.

Matkakohteeseen tutustuminen ja ennakkosuunnittelu jää viime hetkeen, kaikkea muuta kivaa on ollut tarjolla. Netissä aluetta kuvataan:” Jos Gold Coast olisi henkilö, olisi se Paris Hilton”. Kuvissa kiiltelee rivi pilvenpiirtäjähotelleja viivasuoran rantahietikon edustalla. H-mm... Mihin sitä tulikaan ostettua liput? Onneksi lentoa edeltävänä päivänä selviää, että Mauricio on opiskellut joogaopettajaksi noilla kulmilla, ja tietää sieltä mukavan pikkukaupungin, jossa vaihtoehtokulttuurit kukoistavat ikuisesti paistavan auringon alla. Byron Bayssa vanhat hipit harjoittavat joogaa ja luomuviljelyä, taidehörhöt vietävät lokoisia päiviä myyden silloin tällöin jonkun teoksensa taidemarkkinoilla ja surffarit...no, surffaavat. Ei hassumpaa, mennään vaikka sinne!

Saavumme siis lähes ummikkoina Gold Coastin lentokentälle ja onnistumme hankkiutumaan oikeaan bussiin. Australiassa on kevät, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on mukavat 25 astetta. Saavumme pahimmoilleen lauantai-aamuna, jolloin rantakaupunki on täynnä viikonlopuksi juhlimaan tulleita nuoria. Onni on kuitenkin myötämme: saamme kaupungin viimeisen kohtuuhintaisen majapaikan, joku oli hetkeä aiemmin perunut varauksensa. Potkaisemme tunkkaiset kaupunkivaatteet pois päältämme ja suuntaamme rantaan. Nautimme seuraavat päivät merituulen raikkaudesta ja Byron Bayn hyvistä viboista, vihdoin saamme kunnon rantaloman. Nautintomme on niin syvää, ettei sitä pysty pilaamaan edes nuorison ruotsinlaivamainen örvellys majapaikassamme ja välillä huoneessammekin. Aussien hyväntuulinen meininki on tarttuvaa sorttia, kaupungin poliisipartiokin hymyilee leveästi lonkkalevossa käydessään majapaikassamme selvittämässä kadoneen sikspäkin arvoitusta ja huikkaavat lähtiessään: No worries, mate, aye!

Viimeinen päivä ennen Uuteen-Seelantiin lähtöä on varattu Brisbanessa erityisohjelmaan: käymme katsomassa koalia ja kenguruja. ”Suojapuistossa”, johon menemme, nämä paikalliset eläimet on kesytetty niin perusteellisesti, että koalan saa lisämaksusta syliinsä (ei, emme maksaneet) ja kengurut nukahtavat korvasta rapsuttamalla jalkojen juureen. Emutkin syövät kädestä. Ei kovin autentista, mutta e-r-i-t-t-ä-i-n söpöä! Ja saahan tuossa samalla mahdollisuuden tutkia vaikka kengurun takajalkojen rakennetta lähietäisyydeltä. Tiesittekö, että kengurut käyttävät hitaasti liikkuessaan lihaksikasta häntäänsä kuin viidettä jalkaa, takajalkoja eteenpäin siirrettäessä koko paino on etujalkojen ja hännän varassa!

Tasmanian tuholaiset ovat kuitenkin turvallisesti häkissä. Nämä ahmamaiset tyypit kun syövät kaiken mitä kiinni saavat, puolet omasta painostaan kerralla. Aivan kuten me Singaporessa.