Peru etelasta pohjoiseen ja miten yksinmatkustaminen kaytannossa toimii

Kun La Pazissa aamuviidelta torkkuu kurjan aamukahvin aaressa ja pohtii miten paivan seikkailusta selvitaan, istuu poytaan matkaaja jolla on ihan samat ajatukset: Bussimatka Titicaca-jarven rantaan ja sielta veneella Isla Del Solille, sinne missa Incojen maailma on luotu. Mutta jos olisi joku kaveri siella voisi viipya yonyli, yksinaisilla naisilla siella kuitenkin on turvatonta. No hei, mennaan sitten yhdessa! Nain tutustuin saksalaiseen Anneen, jonka kanssa jaoimme saaren ihmeet ja ihmettelimme uhrauskivia, auringon jalanjalkia ja ihmeellisen kauniita maisemia. Kahden paivan jalkeen matkamme jatkui eri suuntiin, minun Peruun ja hanen takaisin La Paziin. Matka on taynna kohtaamisia ja eroja, ja jalleen kohtaamisia.

Auringonlaskussa Cobacabanan rannalle oli keraantynyt pieni joukko naisia nuotion ymparille, jain katsomaan ja he kutsuivat minut mukaansa - on uudenkuun juhla, Chilelainen Paola kertoi ja johti rituaalia varmoin ottein. Hanen vakaumuksensa mukaan vain uudellakuulla ei maskuliininen aurinko hairitse kuun rauhaa, tallaiset vaitteet ovat omiaan herattamaan mielenkiintoisia keskusteluja sisarellisessa hengessa.

Matka jatkui, laamoja, kaktuksia, knallihattuja riitti Perunkin puolella. Pysahdyin yhdeksi yoksi Punoon joka on kuuluisa kelluvista keinosaaristaan. Ikivanha kelluva ja kaisloihin perustuva elamanmuoto- Kiinnostavaa, mutta erittain turismin pilaamaa. Myohaan yolla saavuin Cuscoon, matka kesti taas kuuden tunnin sijasta kymmenen, mutta olin niin arvannutkin ja varannut pedin hostellista jo etukateen. Samassa huoneessa oli hassusti tuttuja Boliviasta seka tytot jotka olivat matkustaneet viikkoja samojen saksalaispoikien kanssa joiden kanssa olin asunut argentiinan tyoleirilla. Kaupungissa oli karnevaalit, ja Cusco on upea, kaunis ja eloisa paikka muutenkin. Kuuliaisena turistina kavin museossa joka esitteli Incojen uskomuksia ja sosiaalista verkostoa - raunioita nykyisen kirkon sisalla.

Ryhdyime jarjestelemaan retkea Machu Pichulle. Ihmisia ilmaantui sieltataalta, Jaken tarinan varoittamina pidimme seikkailuhenkea ylen tarkeana: 11 hengen ryhma oli bussiasemalla valmiina kaikkeen. KOlemn paivan seikkailu oli sateinen ja tuossa edellisessa tekstissa onkin kulku kuvattu aika osuvasti, selvisimme kylla ilman kitinoita!

Kun lopulta sain sateisesta ja kylmasta vuoristosta - Cuscostakin- tarpeekseni, paatin lahtea tyynellemerelle. Matkalla pysahdyin pariksi yoksi keitaalle hiekkadyynien keskelle. Siella keskeisinta toimintaa oli maenlasku dyyneilla ja monkija-ajelut. Olimme taysin hiekan peitossa, sita pollysi joka suunnasta ja kirskui hampaissa, mutta ei tarvinnut pelata auringon menemista pilveen.

Lahella, vihdoin rannalla, olivat Ballestas-saaret - taynna lintuja ja merileijonia. Merileijonat tulevat sinne lisaantymaan ja pikkuisia poikasia oli rannat mustanaan. Ne eivat osaa luonnostaan uida ja emot opettivat uikuttavia kuutteja merinisakkaan tavoille rannan liepeilla. Upea puolenpaivan veneajelu pesi hiekat korvistakin. Matka jatkui viela samana paivana kylaan joka on kuuluisa afro-perulaisesta kulttuurista, erityisesti musiikista ja tanssista. Tiistai-iltana kylilla oli aika hiljaista mutta nain matkalla paljon puuvillapeltoja ja sain uuden hiustyylin keimailevalta ja varmaotteiselta transvestiittiparturilta. Ja loytyihan afrotanssikurssi rumpuineen kadulta, lahinna lapsille tarkotettu mutta hilpeaa katsottavaa. Taalla on myos parlamentti- ja presidentinvaalit lahiaikoina, tanssi oli osa kampanjointia. Vaikuttaa silta etta kuuluisat Kourin huijari (arvioinko oikein?)-veljekset vaikuttavat taalla, nain naaman ja nimen julisteessa ja kun rupesin kyselemaan: Toinen (tama ehdokas joka kayttaa nimea Alex) on Liman sataman paallikko ja toinen viela vankilassa rotostensa vuoksi. Kai taman kaikki tietaa, mina en ole seurannut jupakkaa? Herattavat ristiriitoja myos taalla ja yksi huhu kertookin Alexin itseasiassa kuolleen. Lieneeko liioittelua?

Lima ohitetaan nopealla vaihdolla, sinne palaan myohemmin. Matka jatkuu suinpain 26h maan pohjoisimpaan karkeen, Mancoraan. Rantaa, palmuja, surffiaaltoja. Loydan mainion majatalon norjalaisen rouvan talosta, onpa kotoisaa ja lapeensa siistia! Toinen iloinen yllatys on etta kylasta loytyy loistava joogakoulu jossa paasen harjoittelemaan aamuin illoin, ja kolmas etta lahes kaikki parhaat matkaseuralaiset ovat kokoontuneet tanne myos - aina Bolivian ensimmaiselta pysakilta saakka! Paivat kuluu rannalla, lepo tulee Perun 3400 km lapikulun jalkeen tarpeeseen. Aluksi paassa vain surisee kuljetut kilometrit muutamassa viikossa, olen hylannyt ajatuksen menna Kolumbiaan saakka. Moottoripyoralla tanne hurauttanut Kalifornialaispoika kiteyttikin osuvasti "matkustaminen on karsimista" - mutta mielestani enimmakseen silloin vain, kun on tauon tarpeessa. Matkavasymys lientyy ajanmyota ja tanaan jatkan matkaa takaisin etelaan kohti Limaa. Reitille osuu hieno Cordillerasin vuoristo joka taatusti tarjoaa kaikkea sita ihanaa mita matka on: Upeita maisemia, ohutta ilmaa, liian kiikkeria vuoristoteita ja toivottavasti lopulta polunpaan jossa voi tuntea tuulen ja tuoksun.