(Lähetetty Khorogista 4.7., Murgabissa ei Netti toimi)
Olemme neljättä päivää tutkimassa Pamirin syrjäisiä laaksoja. Jokainen kylä, ihminen, linnake ja järvi tuo tullessaan jotain erilaista ja hämmästyttävää. Olemme kulkeneet suurimman osan matkasta pitkin Afganistanin rajaa. Rajajoki on paikoin vain 10 metriä leveä, saatamme nähdä Afganistanilaisten ilmeetkin pyyhältäessämme ohi. Vain hyvin harvoin näemme rajavartijoita, mutta siitä huolimatta oloni ei voisi olla turvallisempi kävellessäni Aurajoen rantaa. Molemmin puolin rajaa vallitsee maalaiskylien rauha. Ihmiset ovat suorastaan hullaantuneen ystävällisiä nähdessään meidät, pyytävät koteihinsa teelle ja kiittävät sydämellisesti, jos heistä ottaa valokuvan. Voimme siis huoletta jättää auton ovet lukitsematta, kun käymme tutustumassa pari tuhatta vuotta vanhojen linnakkeitten raunioihin, aina löytyy pari lasta saattamaan oikealla polulle ja esittelemään löytämiään rubiineja.
Alkumatkan paratiisimaisen vehreät laaksot vaihtuvat huomattavasti karumpiin, kun lähdemme nousemaan Afganistanin rajalta kohti Pamirin sydänmaita. Muutaman kilometrin aikana lähes kaikki kasvillisuus katoaa. Ymmärrämme nyt, kuinka tärkeää tälle ympäristölle ja sen asukkaille on joka kevät ja kesä vuorilta vuolaana virtaava sulamisvesi. Ihailemme taitoa ja huolekuutta, jolla he ohjaavat tuon elämän tuojan pelloilleen ja puutarhoihinsa. Jään miettimään mitä tapahtuu jos ilmastonmuutoksen myötä talvisen lumisateet vähenevät.
Kolmanneksi yöksi päädymme Bulunkul-nimiseen kylään, joka on varmasti hämmästyttävin mitä olemme nähneet. Muutama sata ihmistä asumassa parakkimaisissa, vetoisissa asumuksissaan keskellä 3800 metrin korkeudessa olevaa ylänkötasankoa. Elannnon tarjoaa kylän ohi virtaavan puron rannoilla laiduntavat jakit ja lehmät sekä läheisestä järvestä saatavat kalat, sekä satunnaiset kotimajoitusta hakevat turistit. Muutama mies tarvitaan säätelemään kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan padon virtausta, yksi huolehtimaan sääasemasta ja yksi opettajaksi. Talvella lämpötila tippuu 40-45 astetta pakkaselle, näin kesällä ollaan sentään kymmenkunta astetta plussalla. Ilon lähteitä ovat kylän keskipisteenä oleva lentopallokenttä, jonka liepeille asukkaat illalla kerääntyvät, sekä muutaman kilometrin päässä sijaitseva lämmin lähde. Mikä saa ihmisen asumaan tällaisessa paikassa?
Edelleen itään jatkaessamme tulemme kulttuurien rajalle. Läntisen Pamirin asukkaiden kaukaasialaiset piirteet vaihtuvat Kirgiisien itämaisiin, aasit vaihtuvat hevosiin, jurttia ja jakkeja ilmaantuu näkyviin. Myös maasto muuttuu, nyt vuorten väleihin avautuu leveitä, täysin tasaisia kuivia laaksoja ja vuoretkin ovat loivemmin kumpuilevia. Pamir Highway vie yllättävän tasaisena ja joutuisena kohti itää, auton ikkunasta puhaltaa kylmä tuuli. Kädet hamuavat Nivan takakontista lisää puettavaa. Viime yönä Murgabissa satoi lunta, mitenköhän ensi yönä?
Ihana lukea tunnelmia ja kuulumisia maailman laidalta! Täällä Turun saaristossa oli tänään +24 ja aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta.
VastaaPoista